Osallistuin eilen tallillamme järjestettävälle istuntakurssille.Tämä osui ajankohtaisesti hyvään saumaan, sillä olen tullut viimeaikoina varsin tietoiseksi ongelmistani jalan käytössä sekä  puuttellisesta keskivartalon käytöstä. Suuri ongelmani hevoseen vaikuttamisessa on ollut alapohkeen jäykkyys ja se, etten pysty sitä käyttämään ilman että koko jalka jännittyy ja varpaat kääntyvät ulos. Käytän siis pohkeen takaosaa enemän kuin pohjelihasta hevoseen vaikuttamiseen, lonkka kiertyy ulos ja samalla yläkroppakin karkaa eteen. Syyn tähän löysin viime viikolla: jännitän nilkkaa vimmatusti . Kun päästin nilkan rennoksi, lumpsahti koko jalka aloilleen eikä varpaiden pitämisessä kohti hevosen kainaloita ollutkaan mitään ongelmaa. Hevonen alkoi liikkua itseään käyttäen heti alkuun. Tässä siis kuvat istunnastani kuukausi sitten ja viikko sitten:

Kuten näkyy, varpaat ulos ja pohjetta käytetään taakse. Hevonen FF Windmill om. Essi Alavuokila

Neutraalimpi jalan asento -rento nilkka ja reidessä sisäkierrettä. Tämän kun pystyisi pitämään yllä myös ravissa ja laukassa.

 

Eilen keskityimme teoriaosuudessa paljolti keskivartalon hallintaan ja harjoitusravissa istumisen saloihin. Itse ratsastus meni sitten ihan penkin alle. Keskityin niin kovasti omaan kroppaani, että itse ratsastaminen unohtui täystin. Kun huomion kiinnittää sitten hevoseen ja mitä se tekee, karkaa istunta ihan omiin sfääreihinsä. Kaikki lihakset tuntui tosi väsyneiltä, eikä ihme, sillä uhohdin tietysti myös keskivartalotukea pinnistellessäni hengittää. En saanut millään jalkaa pysymään reidestä sisään kiertyneenä ja nilkasta rentona, vaikka se muutama päivä sitten tuntui jopa helpolta - ainakin käynnissä. Harjoitusravissa joko peppu ei pysynyt penkissä tai reisiä jännittämällä siinä onnistuin, jolloin koko jalka jäi jännittyneeksi eikä pohkeen käytöstä tullut mitään. Kevyessä ravissa samainen jalan jäykkyys ja uloskiertyminen oli valllalla, jolloin yläkroppa pyrki myös kököttämään eteenpäin.

Mitä siis opin? Yhtäkkiä, lopputunnista kun lähdin keventelemään, sain painon päkiälle, koko jalka rentoutui, varpaat pystyi kääntämään menosuuntaan ja pohjetta käyttämään suoraan sivulta kohti kylkeä, pohjelihaksella. En siis ole pelkästään jännittänyt nilkkaa ja kipristänyt varpaita, vaan päästänyt painon kantapäälle. Muutoksen myötä pystyin keventämään paljon matalampaa kevennystä, hevonen liikkui eteen rennosti ja itseään käyttäen.

Mitä siis aion muistaa seuraavalla ratsastuskerralla (lauantaina)?

- paino päkiälle, ei kantapäälle

-reiden sisäkierre

- ja siinä harjoitusravissa pitäää muistaa sen jalan rentouden ja keskivartalon tiukkuuden lisäksi hengittää ja päästää hartiat rennoksi, kyynärpäät kohti lonkkia

Liian monta asiaa ihmiselle joka ei osaa purra purkkaa ja kävellä yhtäaikaa, mutta jostain on lähdettävä. Edistystä on viimeisen puolen vuoden aikana tulltu valtavasti käden asennon kanssa, eli kyynärpäät tavallisesti pysyy lähempänä kylkiä ja kyynärkulma säilyy. Nyrkkienkin asento on tullut helpommaksi hallita.

Tuskin maltan odottaa, että ratsastusjalkineet talven kelejä varten saapuvat postin mukana. Nuo kumpparit ja tavan talvikengät EI ole hyvät ratsastusjalkineet, mutta ilma liian kylmä ratsastaa ilman kalsareita ja lämpimiä sukkia, jolloin taas saappaat eivät mahdu jalkaan. Keväällä saa suutari tehdä asialle jotain, jos ei tilanne helpota.