Olen 37-vuotias sairaanhoitaja, kettuterrierikasvattaja ja sennuratsastaja. Olen pitkään pohtinut bloggaamisen aloittamista. Motiivina olisi tallentaa kennelin elämää ja säilöä jonkinlaista treenipäiväkirjaa koiratouhujen ja toisaalta ratsastuksen arjesta. Päiväkirjoja en ole pitänyt vuosikymmeniin, ja oikeastaan ainut mihin taltioituu elämän pieniä ja isoja asioita on facebookin seinä, josta joskus tulee lueskeltua pieniä tekstinpätkiä ja kuvia omasta elämästä monen vuoden ajalta. Tallikaverini esimerkin innoittaman päätin uskaltaa kokeilla.  Olen melko innokas valokuvaaja, joten tulette jatkossa näkemään myös kuvasatoa täällä. Mieluisimpia kohteita ovat tietysti koriat, hevoset ja ratsastajat, joskus jopa onnistunein tuloksin.

Kuvassa Hoffmannin kanssa kesällä 2013

 

Perheeseeni kuuluu puoliso, 3 lasta, 7 kettuterrieriä, saukkokoira ja englantilais-venäläinen ajokoira. Asumme maalla pienessä talossa keskellä metsää. Koirien kanssa harrastamme metsästystä, tokoa, joskus agia ja jäljestystä, mitä nyt mieleen sattuu juolahtamaan. Koiristamme voit lukea lisää kotisivuiltamme www.metakan.com.

Ratsastusharrastukseni on alkanut 11-vuotiaana, siihen saakka hevoset elivät lähinnä mielessä ja tolkuttomana heppakirjojen lukemisena. Tuolloin pääsin ensimmäiselle leirilleni, ja siitä saakka on vakaa pyrkimys ollut hankkiutua tunnille niin usein kuin mahdollista. Ratsastus jäi 24 vuotiaana, odottaessani Emma-tytärtäni. Sittemmin myös fyysisestä, kipua-aiheuttavasta sairaudesta tuli ylitsepääsemätön este rakkaalle harrastukselle. Onneksi veljelläni on vuosia ollut muutama hevonen tallissaan, joita on saanut hoitaa ja ajella kärryillä niinä aikoina, kun selkään ei ollut meneminen. 4,5 vuotta sitten, leikkaushoidon jälkeen, kun kipuongelma oli saatu hallintaan, aloitti silloin 8-vuotias tyttäreni ratsastusharrastusta ja vei äitinsä mukanaan. Ja päivääkään en ole katunut! Ratsastus, hevoset ja hevosmaailma on muuttunut "välivuosieni" aikana, samoin ratsastuksen opetus. Ja mielestäni pelkästään hyvään suuntaan.

Minulla on minulle paras mahdollinen ratsastuksen opettaja ja mahdollisuus viettää aikaa hevosten parissa niin paljon kuin perhe- ja koiratouhuiltani ehdin. Tallilla jossa käyn on erinomaiset opetushevoset.  Asioita joista olen mahdottoman onnellinen.

 

 

Tulevina aiheina tänne ilmaantuu postausta ratsastuksellisista tavoitteista, tarkempaa esittelyä koiristamme ja varmasti ensi viikolla myös keskiviikon istuntakurssiin liittyvää asiaa.

 

Syksyisin terveisin,

Marika